Minnan tarina
Sain aivoverenvuodon vuonna 2010 kotona ollessani. Olin jäänyt aamulla kotiin migreenin vuoksi, joka osoittautuikin pahemmaksi. Leikkauksen komplikaationa sain lisäksi aivoinfarktin. Olin kahdessa eri sairaalassa kaiken kaikkiaan reilun vuoden, jonka jälkeen siirryin hoitokotiin. Siellä vuosia vierähti neljä, jonka jälkeen siirryin palveluyksikköön seuraavaksi kahdeksi vuodeksi ja siellä asustelen vielä tällä hetkellä. Helmi-maaliskuussa 2018 muutankin sitten omaan asuntoon.
Muistan kuntoutuksen alkuajoilta miten jopa istuminen ilman tukea oli vaikeaa. Kaikki piti siis aloittaa ihan alusta, esimerkiksi juuri istumisen harjoittelu ja pukeminen. Nykyisin liikun pyörätuolilla itsenäisesti. Harjoittelun myötä en tarvitse enää apua arjen askareissa. Käyn nykyisin avustajan kanssa omatoimisesti harjoittelemassa terapia-altaassakin. Kuntoutuminen on toisinaan tuntunut hitaalta, mutta edistysaskelia on tullut koko ajan ja näin vuosien jälkeen isojakin edistysaskelia.
Neurokuntoutuksessa olen käynyt kuntoutuksessa jo vuodesta 2011, ensin toimintaterapiassa ja sitten fysioterapiassa vuodesta 2015. Tänne tultaessa tuntuu kuin omaan kotiin tulisi.
